Meillä ei kuitenkaan ollut majoitusta. ja koska emme löytäneet asemalta WiFiä, menimme pummimaan Starbucksin verkkoa. Minua himan huolestutti kun monissa edukkaammissa majapaikoissa oli ollut viimeinen sisääntulo klo 20 maissa ja nyt kello oli jo puoli kymmenen. Hetken hakkaamisen jälkeen sopiva tuntui kuitenkin löytyvän, Hotel Berolina, Rankestrasse 35. Nyt osaan jo Googlemapsia käyttäen saada julkisen liikenteen tiedot kohteeseen, aivan huikea palvelu tämäkin. Kiitos Google. Valtionhan tämäkin olisi pitänyt tehdä. Käymme vielä raataamassa S-junien infokeskuksen virkailijan kanssa ja saamme selkeän ohjeistuksen siitä, kuinka meidän kannattaa toimia. Aikapalailla samoin kuin Googlemapsinnikin mukaan, ja reilikorteilla ajellaan tämäkin matka.
Sykkivä kaupunki tuntuu olevan joka puolella. Hotelli on oikein kotoisa, kattaa osan isosta kerrostalosta. Huoneessa on kaksi jättipetiä, molemmille omansa, oma suihku ja WiFi, joka tosin ekailtana Ei anna liittyä mutta muuten toimi ihan hyvin. Pientä huolta aiheuttaa vain säätiedotus. Huomiseksi luvataan +36 C.
Nukumme vähän pommiin. Vekslaamme isoja ikkunoita pariin kertaan kiinni-auki sisäpihalta kuuluvan melutason mukaan. Pikaiset aamutoimet ja ilman ruokaa helteeseen ja nähtävyyksille.
Ensimmäinen rasti on Checkpoint Charlie. Ostamme päivlipun vyöhykkeille 1-2, joka oli erittäin hyvä päätös. Jos olisimme yrittäneet S-junilla nähdä kaikki kohteet, olisi pitkät kävelyt syöneet mehut melko pikaseen.
Kun Checkpoint on vain 200m päässä, siirrymme Starbucksiin aamupala-ilmastointijäähdytys tankkaukselle.
Yritämme imeä jaetun Berliinin tuntua, mutta pikkasen on hakusessa. On paikka kovasti turismin läpitunkema.
Seuraava rasti on Fehrsehntorn Alexander Plazilla. Menemme torniin ylös, onhan näitö torniin nousuja reissullla jo ollutkin :). Tämä hissi menee ylöspäin yli 6 m sekunnissa eli suunnilleen samaa vauhtia kuin minä portaita, tosin rinkka selässä. Tornissa vietämme hyvän tovin. Ei ehkä vähiten sen vuoksi että se on ilmastoitu ja miellyttävän viileä.
Vuorossa Brandenburgin portti. Helle paahtaa armottomasti. Portin ympärillä on rakennustelineitä ja alumiiniaitoja. Parisenkymmentä isoa kaveria hyvässä lihassa saa koko paikan tuoksumaan vasta pestyltä ja hajustetulta mutta nopeasti hikeentymässä olevalta iholta. Ihmisten välissä ajelee yksi riksakuski ja pyörii puolenkymmentä, jos en pahoin erehdy niin Balkanilta tullutta, nuorta naista keräämässä allekirjoituksia haaleisiin kopiohinsa kodittomien lasten auttamisksi. Menimme halpaan jo Champs Ellyseellä, jossa pienet lapset tulivat näyttämään jotain vastaavaa lappua ja allekirjoituksen jälkeen toivoivat lahjoitusta niin kuin muutkin näköjään olivat antaneet. Siinä oli kovasti tekaistun näköisiä allekirjoituksia ja summia 25:-, 35:- ja 45:-. Erikoisia nuo lahjoitussummat, kun ihmisillä on taskussa kuitenkin yleensä 5:-, 10:- ja 20:- euron seteleitä. Kun emme nyt raskineet tuohon lähteä, lapset kävivät suorastaan hieman päällekäyviksi ja huusivat "Just coins, coins!".
Menimme rauhoittumaan Tiergardenin puistoon, jossa pääsimmekin penkille puun varjoon. Kohdalle sattui katusoittaja joka lauloi espanjaksi rauhallisia balladeja. Hieman kauempana mies teki jättimäisiä saippuakuplia.
Vuorossa matkamuistot. Aulin reissunaikainen haave Berliinihupparista olisi nyt lähellä toteutumistaan. Minä suosittelen kuitenkin ensin käyntiä Madam Tussaudin vahakabinetissa, jossa Lontoossa kerran sain elämäni sätkyn, kun joku näyttelyyn tutustujista oli mennyt vahanukkejen joukkoon seisomaan ja lähtikin sieltä sitten kävelemään juuri kun olin kopauttamassa häntä sormenpäällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti