Puolan viljavainioiden keskellä

Jyräämme Puolan paikallisjunilla Puolan kaakkoiskulmaa. Nyt ollaan viljavainioiden keskellä. Vehnää ja  ruistahan tuossa kasvaa. Pientareilla kasvaa unikkoja, kissankelloja ja hiirenvirnaa. Kiurujen ja keltasirkkujen ääni kantautuu junan kolinan läpi avoimesta ikkunasta sisälle. Junassa oleviilla muoreilla on korit täynnä mansikoita. Rehevimmillä paikoilla radanvarren puiden lehvästö ottaa kiinni junan kylkiin.

Helle jatkuu. Ei jaksa siihen enää kiinnittää huomiota. Aulia päätä  särkee junan kovaäänisyys. Tällä rataosuudella on myös sivuravistusta aikaisempien kolinojen, nytkähtelyjen ja kirskumisen lisäksi.

Tulemme Zielona Goraan. Otamme virvokkeita ja talsimme rinkkojen kanssa puiston varjoon. Puut varjostavat mukavasti ja tässä käy tuulen vire.  Seuraava juna kohti Saksan rajaa lähtee kahden tunnin päästä. Määränpää on silloin Rzepin. Paikallinen puistokemisti tulee hieromaan tuttavuutta ja saa käteltyä minut mutta Aulila pistää juoksuksi ja toinen tuttavuus jää syntymättä. Palaamme asemalle. Kirjoittelemme reilikorttiin rauhassa seuraavan matkan lähtöpaikan, kohteen ja junan lähtöajan. Nämä pitää olla ehdottomasti täytettynä ennen junaan nousemista. Muutoin matkasta saatetaan periä maksu, ohjeissa sanotaan. Näin teimmekin alussa. Nyt pidämme huolen vain siitä että kortti on täytettynä ennen kuin konduktööri tulee.

Tämä on Rzepina. Kysyin lipunmyyjältä Rzepinan karttaa.

    - No.

   - Are there any bar, shop or cafe to get something to eat?

   –  In Rzepina? Wow! 

Hieman lannistuneena lähdemme rinkkojen kanssa talsimaan asemalta paahtavaan helteeseen. Ensimmäisenä vastaan tulee kyltti Night club Eden 24h. Tuo tuntuu lähinnä huvittavalta, vähän niin kuin Trafalgar squarella luvattaisiin erämaata 500 m päässä. Jää myös hämäräksi missä tuo night club itse asiassa on. Siellä siis porukat joraa strobovalojen välkkeessä aamusta alkaen lasissa säihkyvät trendicoctailit. Mä en itse asiassa taida tietää mikä se Night club on.

Jonkin aikaa käveltyämme Auli löytää jonkun hydrauliikkapajan kyljestä kyltin Restaurant. Epäuskoisena lähestymme rakennusta. Ikkunoista kurkkimalla päättelemme että tässä on kyllä hyvinkin saattanut olla joskus ravintola.

Kävelemme läpi viihtyisän omakotitaloalueen.

   – Koska täällä on ihmisiä niin täällä on pakko olla joku kauppa tai baari.

Otan valokuvia risteyksistä. Nyt on taas niitä hetkiä, jolloin ei ole hyvä eksyä. Haluamme ensi yöksi Berliiniin ja juna sinne lähtee 18.57.

Risteystä lähestyessämme tuen varressa liehuu lippuja. Taas jokin konepaja. Vasemmalla näkyy matalia kerrostaloja. Täältä löytyy varmasti jotain. Motelli 900 m. Emme käänny sinne vaan jatkamme suoraan. Eteen tulee Market. Laitamme rinkat ostoskärryihin ja shoppailemaan viileään liikkeeseen. Kärryyn jää juustoa, sämpylöitä ja juomista.

   – Mennäänhän vielä jonkin matkaa.

Eteen tulee Bar & cafe. Näyttää hiljaiselta mutta etukuistilla on varjoisa terassi.

   – Can we pay with credit card?

   – No, cash only.

   – Euros?

   – Yes.

Rinkat pois selästä ja terassille. Omistaja suosittelee tuoreista mansikoista tehtyä smoothieta. Tartumme tarjoukseen. Omelettien ja juomien jälkeen lysti kustansi meille euroissa 8,4 €. Annan kympin. Siirrymme terassilta lähinurmelle köllöttelemään. Muurahaiset ajavat meidät liikkeelle ja taas kohti asemaa.

Sydän pikkasen läpätteli kun odotimme IC Express junaa Varsovasta Berliiniin klo 7 illalla. Jos tässä menisi jokin pieleen niin me jäätäs tänne Rzepinaan ilman slotin slotia ja lähettäs kai talsimaan sinne 2 km päässä olevaan hotelliin ja miettimään miten simskatissa täältä Puolasta pääsikään pois. Pitääkö palata samoja reittejä Prahaan? Mut, mut, junapa tuli ja heti ovelta huomas mitä tarkoittaa toimiva ilmastointi. Ollaan kahdestaan tyhjän slooshin pehmeissä penkeissä. Meno on pehmeää ja aikataulun mukaan tunnin päästä rantaudutaan Berlin Hbf:lle.