Füssenista lähti bussi rautatieaseman edestä linnoille, joka oli meidänkin matkamme kohteena. Jäimme kuitenkin selvittelemään mihin saisimme rinkkamme. Pienellä rautatieasemalla oli onneksi säilytyslokerot, yksi lokero oli onneksi vapaana ja se nielaisi helposti rinkkamme 3€ korvausta vastaan.
Palloilimme asemalla etsien karttoja ja yrittäen hahmottaa ympäristöä. Ilma oli todella helteinen. Bussi linnoille oli mennyt ja seuraava lähtisi vasta tunnin päästä. Asemalla oli kuitenkin pyörävuokraamo ja 20€:lla matka jatkui pyörillä. Pyöräily tuntuikin erityisen hauskalta.
Ajoimme Forggensee-järvestä lähtevän joen yli. Joen vesi oli sinertävän valkeaa, aivan sameaa, kalkkista, ajattelimme.
Matkaa linnoille, joita oli kaksi, hienompi Schloss Neuschwanstein ja edeltäjänsä Schloss Hohenschwangaugen, oli 5 km ja se tuntui olevan pelkkää alamäkeä ja mukavaa pyörätietä pitkin. Ensin näkyville tuli keltainen Hohenschwangaugen ja kohta puiden yläpuolelle piirtyi jo Schloss Neuschwansteinin satumaiset piirteet. Linna oli toden totta kuin tarua piirtyessään torneineen Alppien karuja rinteitä vasten. Linnan on rakennuttanut Ludvig toinen. Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä, poika vaan halusi rakentaa itselleen talon. Keltainen Hohenschwangaugen oli hänen lapsuudenkotinsa. Homma on kuitenkin jossain vaiheessa kai lähtentyt lapasesta, ehkä siinä kun suunnittelijaksi palkattiin teatterin lavastaja.
Loppumatka linnan luo piti mennä kävellen kohtalaisen rankkaa nousua. Yksin ei tarvinnut tuota matkaa kuitenkaan taivaltaa. Myös suuret baijerilaishevoiset koplottelivat tavan takaa meitä vastaan turisteja nekin kyyditen.
Perillä meille selvisi että linnaan ei ollut asiaa kuin klo 16.30, joka aika pääsylippuumme oli leimattu. Elektroniset porttisysteemit olivat ylitsepuhumattomia. Infopisteessä oleva mursuviiksinen virkailija ei hänkään pystynyt sisäänpääsyämme aikaistamaan. Meillä oli vaihtoehtoina odottaa vuoroamme sisäkierrokselle ja yrittää sieltä helkutinmoisella kiireellä kuudeksi Füsseniin palauttamaan pyöriä kuudelta kiinni menevään vuokraamoon tai unohtaa linnan salaiset sisäosat ja lähteä nyt uimaan läheiselle Alpsee alppijärvelle ja palata sieltä kiireettä Füsseniin. Minua kyllä ahdistikin tuo turistipaljous ja mieluummin menisinkin uimaan ja pyöräilemään. Aulikin halusi uimaan vaikka linnaan tutustuminen lähemmin harmittikin.
Pienen kävelymatkan jälkeen tulimme alppijärven rantaan. Rannassa ei ollut mitään established uimapaikkoja kopeista puhumattakaan. Vesi oli myös melkoisen kylmää mutta kirkasta, vihertävää ja houkuttelevan näköistä. Pieniä kaloja näkyi uiskentelevan pohjaa vasten.
Tuntui hieman kiusalliselta tuo uimaan meno mutta näilme sitten nuoria poikia pyyhkeen ja uimashortsien kanssa. Niiden perässä tulimme hiekkaiselle lahdekkeelle, jossa pojat uivat. Vaihdoimme puskassa kamat ja meninne uimaan. Ei se niin mahdottoman kylmää ollut, niin kuin alkukesäinen järvivesi Suomessa. Mutta mahtavan virkistävää se oli.
Ajelimme takaisin Füsseniin, palautumme pyörät ja ehdimme vielä kahvilan terassille syömään ennen junan lähtöä Müncheniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti