Lojumme aurinkotuoleilla hiekkalaatikossa, sellainen installaatio tänne on rakennettu, Stare miastossa, vanhassa kaupungissa. Tarkemmin sanottuna Vanhankaupungintorilla, Rynek Glownylla. 20 m päässä edessä on kovasti vanhan näköinen kirkko, mutta ei se kirkko ole, se on Raatihuone, Ratustz. Tähän väliin mahtuu vielä Kuchnia Strapokolska, jotain paikallisia keittiöherkkuja valmistavat kojut. Kaiuttimista soi Abban Dancing Queen. Takana on Go go club ja oikealla katuravintolan hanuriryhmä. Tämä kaupunki ei tiedä minne se on menossa, kukapa meistä.
Olemme Oder-joen rannalla, Ala-Sleesian voivodikunnassa Etelä-Puolassa. Kaupunki on useiden kansakuntien rajalla ja paikallishistoriikissa on monta osaa. Tšekiksi kaupunki on Vratislav, saksaksi Breslau. Toisen maailmansodan päättyessä solmitussa Potsdamin sopimuksessa Wroclawin päätettin kuuluvan Puolalle. Alueen saksalaiväestö karkoitettiin.
Lasissa on Piwo Ksiazece, puolalaista dunkkelia. Aulilla sylissä pussi, jossa maxihame, juuri Galeria Dominikaskasta hankittu. Jossain tuolla, Wroclaw Glownya vastapäätä on 22€ maksanut tripleroomimme puolentoista tähden Hotel DW Piastissa. Huoneen vieressä olevan suihkuhuoneen suihkusta valuu valtoimenaan kuumaa vettä. Koko suihkuhuone on veden kuumentama, viemäri kuitenkin vetää. Olen sanonut siitä neljä kertaa. "Yes" hotellin yhdistetty turvamies-vahtimestari sanoi minulle painokkaasti sen neljännen kerran jälkeen.
Kiertelemme vanhan kaupungin toria. 70% vanhasta kaupungista tuhoutui Toisen maailmansodan taisteluissa. Toisin kuin Krakówassa, joka säästyi. On hyvin, hyvin lämmin. Taivas on pilvessä ja tyyntä. Vähäisessäkin kävelyssä tulee hiki. Ihmisiä on paljon ulkona.
Kävelemme kävelykatu Śvidnickaa. Auli haluaa minun antavan kolikon pienelle pronssiin valetulle tonttu-ukolle. Se on Wroclawskie krasnale, kaupungin erikoisuus. Noita ukkeleita on siellä täällä, kukaan ei tiedä kuinka paljon ja missä kaikkia. Täällä kadulla olevat puukojut on suljettu. Tavoistani poiketen otan vastaan flyerin. Se on kutsu pubiin, tervetuliaisshot ilmainen. Käännän paperin, siinä on Mona Lisa, ilman housuja ja takaapäin.
Alan pärjätä Puolassa paremmin. Vanhoille ihmisille tapailen venäjää. Kielet tuntuvat hämmästyttävän samanlaisilta. Kuin suomi ja viro. Nuoret puhuvat englantia. Puolalaisia juna-aikatauluja luen sujuvasti, olletinkin että minun ei tarvitse lausua noita nimiä, kuten Szczecin, Puolan läntisin kaupunki.
Tulemme hotellille. Vahtimestari istuu vartiopaikallaan. Juttelemme hieman. Hän ilahtuu kun kuulee että olemme Suomesta ja muistelee unkariksi lukuja yksi, kaksi ja kolme. Slaavilaisen veljeyden nimissä olen kuulevani niissä jotain tuttua. Kaikkialla leijuu kitkerä tupakan savu. Kerrosten välisillä käytävillä istuu miehiä tupakoimassa. He antavat ystävällisesti tietä ohittaessamme.
Hana vuotaa. Huoneemme editse kulkevat raitiovaunut. Avoin ikkuna ja huonevalo keräävät kärpäsiä. Menen suihkuun rikkinäiseen suihkuhuoneeseen. Väännän sekaan kylmää vettä. Siitä tulee juuri sopivaa. Suihkuletkun kiinni nipistämällä veden tulo lakkaa. Letku tuntuu kestävän vesijohtoverkoston paineen. Laitan letkun solmuun ja menen huoneeseemme.
Alkaa kuulua lotinaa. Menen katsomaan. Letkun tyven muovikannake on antanut periksi ja vesi pulppuaa nyt hanan liittimestä suoraan ylöspäin ja lossahtelee lattialle. Englantia hyvin puhuva nainen tulee suihkulle. Olen siinä pikkuhousuissa mutta meillä on nyt tärkeämpääkin ajateltavaa. Nainen haluaa suihkuun ja kerroksen toisesta suihkusta oli tullut vain kuumaa. Kerroin tyttäreni onnistuneen käymän siinä. Veden saa sopivaksi kun kuuman veden kääntää tarpeeksi hiljaiselle. Vettä ei tosin silloin tule kovin vauhdikkaasti. Nainen tuntuu olevan kiinnostunut korjaamaan suihkua ja siirryn huoneeseeni.
Menen katsomaan. Veden tulo on hiljentynyt. Nainen on asettanut rikkoutuneen kuumaveden säätimen paikoilleen ja saanut väännettyä hanaa pienemmälle. Onnittelen häntä siitä.
Lotina huoneeseen kuuluu taas kovemmin. Menen katsomaan ja huomaan veden valuvan taas entistä tahtia. Paine putkistossa vaihtelee ja vettä tulee sen vuoksi aika ajoin eri tahtiin.
Suljemme ikkunan. Vaikka raitiovaunut ovatkin ystäviä niin nukkuakin pitäisi. Vesi lotisee. Saan idean. Sidon pyyhkeen hanan ympärille, se johdattaa veden kangasta pitkin lattialle. Nyt on suhteellisen hiljaista. Kun aamulla herään, on hana korjattu. Minä lähden parturiin, joka on auennut kello 6.
Tulen parturiin. On vain yksi asiakas, kuusikymppinen mies. Hän näyttää jo varsin valmiilta, rasvaakin jo mustissa hiuksissa. Jään odottamaan seisten parturin tuloa. Häntä ei näy. Mies nousee tuolistaan ja katsoo minua. Hän onkin parturi. Osoitan hiuksiani ja mies ojentaa kättään kohti penkkiä. Kysyn hinnasta. Hän ei ymmärrä. Ckolka se taisi olla venäjäksi. Kaivan kuitenkin esille rahani ja mies ottaa setelinipustani 20 pln setelin. Kaikki on selvää. Käyn istumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti