Slaavilaista ratamelankoliaa

Hotelli Pur Pur oli säilyttänyt reppumme ja lähdimme kohti Pension Brezina Pragueta. Päivän kävelyjen päätteeksi rinkkasulkeiset menivät jo venymisen puolelle.

Pension Prezina osoittautui käyttäjäarvioiden mukaisesti siistiksi ja turvalliseksi perushotelliksi with free Wi-Fi. Käytössämme oli vinttikerroksen huoneisto, jossa petien kohdalla huoneen korkeus oli jo niin matala että piti kumarrella. Olimme niin poikki että iltakaffet 2 km päässä olevassa Vanhan kaupungin Starbucksissa saivat jäädä väliin ja evästimme hotellilla, kävimme suihkussa, olimme netissä ja vähitellen aloimme suunnitella huomista.

Aamulla menimme kauppaan, joka näytti olevan auki vaikka oli sunnuntai. Edessä olisi päivä junassa ft. Eväät.

Matka asemalle oli lyhyestä matkasta huolimatta aika hankala, emme ehkä löytäneet oikeaa kulkureittiä sillä tasapainottelimme muurien kylkiä yrittäen pysyä puolen metrin suojateillä. Öinen taksimatkamme  oli tässävalossa mitä kannatettavin.

Tulimme asemalle hartaana toiveena nähdä Puolaan lähtevä juna kello 11.29. Ensin näytti että ei mitään siihen sopivaa kunnes näytöillä alkoi pyöriä 11.29 Warszawa ja väliasemissa Katowice. Laituripaikkaa ei ollut vielä annettu joten suuntasimme aamukaffelle.

Tämä on EC 111 juna  Prahasta Varsovaan. Junassa on hyvin tilaa, matkaseurana pari papparaista, tsekkiläinen äiti kahden tyttönsä kanssa, joista nuorempaa matkanteko tuntuu kovasti tuskastuttavan, ja jenkkinuorten ryhmä. Ennen Bohumia, taisi olla Ostravasta, kyytiin nousi vielä kaksi vaaleaa,  pitkää reppuselkäistä tyttöä. Bohum on muuten paikka johon liittyy joku Toisen maailmansodan tapahtuma, arvatenkin joku ikävä sellainen. 

Maisemat ovat omalla tavallaan viihdyttävät. Maaseutua, peltoa ja kukkuloita. Ihmisiä ilman paitaa katsomassa ohi kulkevaa junaa, kaupunkien liepeillä siirtolapuutarhaviljelmiä. Pienillä asemilla autiot ratapihat, yksinäinen junanlähettäjä. Vastaantulevan junan ujellus sen kiitäessä vain metrin päästä ohi 150 km/h kulkevasta omasta junastamme.

Ihmiset ovat aukaisseet vaunusta uudestaan ikkunat, jotka konduktööri kävi kerran sulkemassa. Ikkunoiden pitäisi olla kiinni ilmastoinnin takia mutta se ei tunnu toimivan. Näin, ikkunat auki, on paljon parempi vaikka melu onkin kova. Mieleen muistuu junamatka juhannusaattona Helsingistä kohti pohjoista. Silloinkin oli helle, silloin suomalaisista junistakin sai ikkunat auki. Juna oli aivan täynnä. Oli solttupoikia ja miehiä viinapullon kanssa. Kännyköitä ja mo3-soittimia ei oltu vielä keksitty eikä kukaan niitä osannut kaivata. Konduktööri tulee ja ikkunat alkavat losahdella kiinni. Mutta me saavumme jo Katowiceen.

Katowicen ratapihalla huomaamme että puolalaiset ovat keksineet parannella laiturisysteemiä. Heillä on käytössä kaksi lukua, peron ja tor. Peron on isompi yksikkö ja jakautuu aina kahteen toriin. Torit menevät metkasti siten että Peron 1:llä on tor 1 ja 3 ja peron 2:lla tor 2 ja 4.

Krakowan juna saapuu, punainen juna jonka kokardia koristaa määräaseman nimi. Suutelevaa nuorta paria kierrellen astumme junaan jossa on pelkkiä toisen luokan vaunuja. Lähettäjän pilli soi. Hankalan tuntuisen kolahduksen kera vaunujono nytkähtää liikkeelle.  

Krakowan juna on sisustukseltaan tumma. Penkit ovat tumman siniset ja ikkunoissa lilanpunaiset verhot. Täällä ilmastointi toimii aukaistuista ikkunoista, jotka konduktööri jättää sijoilleen. Määräasemia ja hetkellisiä nopeuksia pyörittäviä screenejä ei ole nähty tarpeelliseksi asentaa. Junassa ihmisillä on kirjoja, osa seisoo ja tuijottelee avoimista ikkunoista. Ravintolavaunua ei ole. Kumararyhtinen mies radan varressa katsoo junaa kulmiensa alta, seisoo keskellä valtoimenaan valkoisina kukkivia puita, joiden tuoksu tulee junaan sisälle asti. Taisi olla nuorella parilla pidempikin ero takana.

Juna menee hiljaa, Sport trackerin mukaan 20-30 km/h. Katselen ikkunoista tiheitä jalopuumetsiä ja muistan kuinka Linkola jumaloi Puolaa. Juna natisee. Ikkunasta kuuluu peippo ja joku rastas. Kirkasvetinen puro virtaa saniasmattojen keskellä.

Tulee taas peltoja ja rakennuksia, heinittyneitä joutomaita, kivihiilivaunuja ilta-auringossa, tasoristeys ja savua lehtipuiden katveesta, joka hetken päästä haisee junassa sisällä. Vanha mies laukkunsa kanssa siirtyy vaunuvälikköön.