tiistai 11. kesäkuuta 2013

Eiffel-tornin juurella

Eiffel torni edessä, Auli kuvailee jossain, haastava kohde. Tuosta on parempi poimia vaan joku osa. Masu ihmettelee sinne tipautettua tartarpihviä. Ai nyt se tuleekin, ei tartarpihvi ylös,vaan Auli. Ja perässä musta mies.
   - Iskä, meiän pittää vissiin maksaa. 
Mies on sitonut Aulin ranteeseen korun.
   - En minä ois halunnu mutta se vaan alko tekkeen.
   Sievähän tuo on, 5€.



Vieressä joku soittaa haitaria. On aika lämmin, oisko 20 C, puolipilvistä, hyvä kuvausilma. Nyt näenkin soittajan, hän on nuori nainen. Saakoon punnan kolikkoni, joita en (taaskaan) tajunnu tuhlata laivalla.

Menemme Eiffel-tornin juurelle. Torniin ei näytä olevan nyt kovin suuret jonot. Auli haluaa koskea tornin metallia ja nousee betonialustan päälle — ja saa heti turvamiehen niskaansa.
   – Voitas mennä toiselle tasanteelle, liput ei ole kalliit. 
Alamme kiivetä.



Eiffel torni oli hyvä juttu. Lähdemme kävellen kohti Arc de Triompheta. Minusta se on kaunis, on jäänyt mieleen, ja sen ympärillä on se hullu liikenneympyrä ja siitä Champs Elysées, hieno kävelykatu.

Matkalla näemme kun yksi mies on melkein jäädä auton alle, keski-ikäisen naisen ajama Smart pysähtyy miehestä 20 cm päähän. Mies pitää naiselle saarnan ja molemmat jatkavat matkaansa.

Riemukaaren ympärillä on tuo liikenneympyrä. Yritän käsittää kuinka siinä ajetaan ja miksi autot eivät osu toisiinsa.


Champs Elysées on pettymys. Kun näin tuon nuorena poikana, ihastuin leveästä kävelykadusta. Nyt leveän kävelykatuosuuden vieressä pauhaava liikenne kyllä runtelee nautinnon pahasti. Jäljelle jää kadun varren hienostoliikkeet, ei siis paljoa. Rangaistuksena Ranskalle  menemme syömään hampurilaiset ja wifittämään katukuvaan tunkeutuneeseen ravitsemusliikkeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti