Praha hlavni nádraži

Seisomme Münchenin rautatieasemalla ja tuijotamme suurta valotaulua johon ilmestyy aina uusia lähteviä junia niin että 15.50 railrudesta katsomamme Prahaan lähtevä yhteys pitäisi ilmestyä näytölle seuraavaksi. Sen sijaan näytölle ilmestyykin 15.50 lähtevä juna, jonka määräasema on Dortmund. Katson kartasta. Se ei ole lainkaan oikeassa suunnassa. Tuijitamme taulua. Taululle ilmestyy uusia ja uusia yhteyksiä, joiden lähtöajat alkavat jo kello 16.

   – Jospa siinä on vain Saksan sisäiset junat, Auli ehdottaa.

   – Sitä minäkin ajattelin mutta tuolla lukkee kuitenkin Wien. Ehkä sitä yhteyttä ei vain ole. Tai sitten nuo on junia rajalle ja siellä pitää vaihtaa.

   Kaivan taas esille kartan, Prahan suunnassa on Regensburg mutta sitä ei lue taululla. Nürnberg on oikeaan suuntaan. Sinne lähtisi juna 20 minuutin päästä.

   – Lähdetään kysymään lipunmyynnistä.

Inhoan lipunmyyntijonoja ja teen kaiken välttääkseni niitä. Mieluummin istun vaikka satunnaiseen mihin tahansa lähtevään junaan kun seison puolituntia jonossa. En kattavasti osaa selittää miksi asia on näin.

Tällä kertaa kuitenkaan jonoa ei ole ja lipunmyyjä puhuu erinomaista englantia. 15.50 lähtevä yhteys on bussi. Juna lähtee klo 17:02. Siinä voi matkustaa Inter rail-kortilla ja siihen ei tehdä paikkavarauksia. Virkailija antaa meille vielä A5-kokoisen lapun, jossa Daily train connections to Prague. Lapusta löytyy lähtöajat Münhenistä, lähtölaituri, tieto siitä että paikka arausta ei tehdäy ja saapumisajat Prahaan. Hämmästelen miten hyödyllinen tuollainen pieni lappu voi olla. Ja kaikki ilman Wi-Fiä. Lapun voi survoa takataskuunsa ja ottaa sieltä esille milloin tarvitsee (koska lappu voi kuitenkin mennä hukkaan, päätän ottaa siitä kuvan ja uploadata tiedoston Dropboxiin ;)

Istumme vaihteeksi looshissa. Matkaseuranamme muutamia saksalaisia nuoria. Kaksi tyttöä lähtee pois ja yksi tyttö ja poika jäävät. Poika syö eväitä, sillä on tuommoinen leipä jossa on, oisko kallkunaa tai jotain tummaa linnun lihaa. Minäkin söin kerran tuollaisen. En enää muista missä, jossain tällä reissullla. Nyt poika menee pois.

Poika tulee takaisin. Sillä on tsekkiolut. Nyt se alkaa juttelemaan.

   - Do you speak english or german?

   - English

   - May I ask where are you coming from?

   - Finland

   - Finland, poika lyö otsaansa, I heard that is not eastern European language and that that is not swedish or norwegian either. I thought you are Hungarian. 

   - What song is your girlfriend listening to? It sounds great.

   - Actually she is my daugher. She has told the name of the band to me but I have forgotten it. Auli! 

(ottaa pois kuulokkeet korviltaan)

   - What are you listening?

   - Imagine Dragons

Nuori mies kyseli matkastamme ja ihmetteli pitkää reittiämme, arveli että olisimme koko ajan junassa. Kerroin että tämä on sopinut ihan hyvin meille. Viisi tuntia junassa on lepohetki kun kiertelee pari päivää nähtävyyksiä. Poika ja tyttö jäävät Saksan puolelle. Poika koettaa saada Aulilta vielä katsetta mutta joutuu lähtemään ilman sitä. Sai kuitenkin blogiurlimme.

Junan ravintolavaunussa henkilökunta puhuu tsekkiä. Tilaan Pepsin. Myyjä ihmetteli miksi en ota tsekkiläistä olutta (kun kuulevat että oon Suomesta). Aulille ne haluaa myydä Red Bulliin lisukkeeksi vodkan ja heittelevät minulle suomalaisten jäkispelaajien nimiä. Junapilli huutaa. Tulee tekstiviestit. Olemme Tšekissä.

Ilta alkaa pimentyä. Vaunuun on tullut tsekkityttö rinkan kanssa Plzenin asemalta. Lukee paksua kirjaa, ei ole chatissa. Pidän slaavilaisesta Euroopasta. Auli tuhoaa repusta löytyneen aamullisen des Ries'n-Sandwichin loppua. Minä kuuntelen arkkutangoa ja annan simien painua kiinni.