Yhden tähden hostellissa Puolassa

Krakowasta olin varannut yöpymispaikaksemme yhden tähden Aston Hostelin. Jos viiden tähden hotelleissakin sängyissä hyppii torakat, hanoista ei tule kuumaa vettä ja aamupaloilla on pelkkiä höyryäviä rasvapintaisia keittoja ja harmaita makkaroita niin mitä olisikaan yhden tähden hostelli täällä kivihiilestä elävässä harmaassa neuvostoajan tehdasteknologiaa museomaisesti edustavassa kaupungissa, jossa kukaan ei osaa englantia. Ja höpöt. Tultuamme Krakowaan solahdimme suoraan aseman yhteydessä  olevaan kauppakeskus Galleriaan, jossa saimme viimeistään unohtaa ennakkoluuloiset mielikuvamme. 

Krakowa oli siisti kaupunki, ainoa tähän mennessä, jossa rautatieaseman portaatkin luututaan. Käteemme raapaistiin illalla klo 19.30 auki olevasta infosta tuliterä kartta, jonka avulla suoraan hostellille. Hostelli muuten oli ainoa, joka lähetti minulle varausvahvistuksen saatuaan sähköpostin, jossa kiittivät varauksesta ja kertoivat receptionin olevan auki ympäri vuorokauden mutta pyysivät meitä silti arvioimaan oletetun saapumisaikamme. Hostellin henkilökuntana oli kielitaitoisia nuoria, jotka laajasti kävivät kartan kanssa läpi tarpeitamme ja googlettivat asioita joita eivät tienneet kuten Auschwitchin junien lähtöajat ja pesulan (dietla) sijainnin. Receptionista lähti saattaja mukaamme, joka esitteli Hostellin yhteiset tilat mm. oleskeluhuoneen, jossa hostelli tarjosi teetä ja pikakahvia, erikoiskahveista kerättiin pieni maksu. 

Ylimmässä kerroksessa olevassa huoneessamme (jossa oli erillispedit niin kuin toivoimme) ei ollut omaa suihkua eikä WC:tä, mutta hyvin siistit sellaiset löytyivät heti huoneen ulkopuolelta. Suurin häiriötekijä oli itseasiassa katolla pesivät pulut jotka kujersivat ja läpisyttivät siipiään niin perhanasti. Välillä ulkoa kantautui hieman tupakan hajua tai kuului ääniä muista huoneista. Ikkunoita oli pakko pitää auki kun oli niin kuuma. Käytävältä kantautui myös muiden liikkujien äänet mutta se oli vain ajoittaista.