Gedenkstätte Dachau

Heräämme kello 7 ja lähdemme kohti Dachaun keskitys- ja tuhoamisleirin muistomerkkiä. Dachau on pieni kylä parinkymmentä kilometriä Münchenistä luoteeseen. Käytännössä muistomerkki on leirin jäännökset, huoltorakennukseen tehty museo ja joukko muistomerkkejä. Leirille ei ole pääsymaksua.

Leiri koostuu 34:stä asuinparakista, kussakin suunnitellut makuusijat 200 vangille. Loppuajasta tuhoamistyön kiihtyessä yhteen parakkiin majoitettiin 2000 vankia. Kaiken kaikkiaan leirillä oli sen toiminnan aikana 200 000 vankia, joista 40 000 tapettiin siellä. Osa vangeista teki itsemurhan juoksemalla kohti leirin reunaa, jossa oli sähköaita ja jossa joutui ammutuksi. Leirillä on suuri keskuspiha, jossa suoritettiin aamuin illoin asennossa seisonta ja vahvuuden laskenta. Parakkien takana on kaksi krematoriota, vanhempi ja uudempi, jonka yhteydessä on myös kaasukammio.  Krematorion vieressä, nyt kauniin tiheän muratteja kasvavan puiston verhoamana, oli teloituspaikka. Osa teloituksista tehtiin hirttämällä uunien edessä.

Elämää leirillä leimasi äärimmäinen ihmisoikeuksien polkeminen ja julmuus. Osa leirin systeemiä oli kohtuuton järjestyksen pito. Se ilmeni monin tavoin, esimerkiksi jos parakin lattialta löytyi kahvitahra, rangaistus oli ankara. Leirillä seisotettiin, riiputettiin ranteista, lyötiin patukoilla, näännytettiin nälkään ja annettiin nähdä ja kuulla toisten vankien kärsimystä. Vankien kesken oli keskinäistä solidaarisuutta ja vankien omalla musiikilla oli rooli hengissä pysymisessä. SS-miehet pakkosoittivat kaiuttimista marsseja.