lauantai 8. kesäkuuta 2013

Hyvää huomenta Calais

Taistelu Lontoosta päättyi Calaisin rautatieaseman taksikuskin vakuutavankuuloiseen ilmoitukseen, jonka mukaan footpassangereille ei mene enää lauttoja Englantiin. Hän ojensi kättään aivan aseman edustalla hohtavan Premiére Hótel valomainoksen suuntaan.
- Voidaanhan käydä kysymässä tuolta reseptionista jos tietäis siellä jotain, ehdotan arvaten jo miten tässä käy.
- Jalankulkijoille on vain yksi lauttayhtiö, P&O Ferries eikä se liikennöi enää näin myöhään, aikataulut ovat hölmöt, receptionin virkailija valittelee. Haluasitteko huoneen?

Saimme 50 eurolla huoneen ja pätkivän netin. Huone oli kylmä ja ikkunaton, mutta suihkuhuone valtava ja vesi lämmintä ja sitä tuli paljon. Suihkuun ja nukkumaan.
- Onko sulla nälkä, kysyn Aulilta.
- Ei
- Millonkas me onkaan syöty, mietin ääneen. En muista, mutta ei nyt ruokaa saa mistään. Onneksi otettiin se aamupala.

Googlemapsista poimimani screencapturet apunamme etenemme kohti rantaa. Lämpöä lienee joku reilu 10 astetta, pilvistä ja tuulee. Hotellinvirkalija mietti eilen, että lämmöt täällä on varmaan meille tosi hotteja, kun kuuli että tullaan Suomesta (porukat hikoilee siellä vaan jatkuvissa helteissä jo toista viikkoa).


Satama on mitä sekavin, laivoja on kilometrisotalla eikä mistään kyltitystä "P&O Ferries terminal". Googlemapsin kävelijöille tarkoitettu betaversion reititys osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa, aidat ja  ja kieltokyltit ovat pitäneet siitä huolen. Eikä noiden autojen perässäkään kannata talsia. Eikä täällä näy ketään muuta. Jotenkin ajattelin, että se Calaisin juna napsahtaa suoraan aurinkoiselle rantasomerikolle, jossa hyväntuulinen arabipoika viittelöitsee meitä lautan lipunmyyntitiskin ääreen. Tosiasiassa talsimme pirun kylmässä tuulessa tuntemattomalla satama-alueella vieraassa maassa ilman nettiä ja karttaa ihan vaan keskenämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti