Helpottavaa oli jättää tuo kumma Ascot Hyde Park -hotelli, jossa receptionin virkailija joka kerta ohi kulkiessani kysyi missä huoneessa asuin ja milloin olen lähdössä.
Kävelimme varsin reippaasti rinkkojen kanssa läpi Kensington gardensin ja Hyde parkin Hyde park corneriin ja sieltä edelleen Victoria stationille. Jättimäistä departure screeniä sai aikansa tuijotella kunnes poimimme sieltä Dover prioryn, budjettiystävällisesti, ja ilman hermostuttavia paikkavarauksia, matkaamme siis takaisin saarelta samaa reittiä mitä tulimmekin, lautalla.
Muuten, the rear 4 couches will continue to tarkoittaa että junan neljä jälkimmäistä vaunua jatkaa...
Lähdemme kävelemään. Näin näkee jotenkin niin paljon enemmän, esimerkiksi tuolla on Dover Castle, keskiaikainen linnoitus. Osa matkasta on tietenkin taas sekavaa mutta kävelytie löytyy koko matkalle ja loppumatkasta on jo helpottava kyltitys todistamassa löytyneestä rastista.
Matka maksaa nyt 45€, ei kai muistettu viimeksi pyytää Aulille lastenlippua. Tuntuu hyvältä kun virkailija kehoittaa meitä istumaan ja että jalan matkustavia tultaisiin hakemaan tästä klo 15, jolloin olisi bussikuljetus lautalle.
Kun pääsemme lautalla, säntäämme heti tilaamaan ruokaa. Nyt maistuu Fish and chips, ja annos onkin erinomainen, tuore, kuuma ja hyvä. Juomaksi maistuu pullo Spitfire olutta, jota myydään vanhan näköisissä puolen litran pulloissa.
Calaisin puolelle saavuttuamme on heti selvästi lämpimämpää ja paistaa aurinko. Ehdin sen verran lähtöterminaalissa olla verkossa että ainoa järkevä yöpaikka olisi Lille, ja muutoinkin mukava, koska tutustuminen kaupunkiin jäi tullessa juoksuksi rautatieasemien välillä. Terminaalista kävellen rautatieasemalle, näin päin tämä käy kovasti helpommin.
Istumme junassa matkalla Lilleen. Nukuttaa, tein äsken verkkovierailun ja varasin meille hotellin, 80€. Aurinko paistaa, ikkunoista näkyy paikoin kaunistakin maalaismaisemaa. Muistan kun Englantiin mennessä katsoin Calaisiin tultaessa erikoista laajaa heinäistö niittyä, jossa risteili kanavia tuon tuostakin, voisiko nuo olla niitä marskimaita? Ne muistuttivat jollain taoaa suota, kosteilta ne näyttivät. Pelottelin itseäni että ainoa yöpymispaukka on teltta noiden heinien keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti