Suuntasimme vanhaan kaupunkiin, Stare mestoon. Suunnistukseni auringon ja kartan mukaan feilasi pahasti ja tulimme suoraan joelle, jonka vartta lähdimme Kansallisteatterin suuntaan. Huvittavaa, että hetkeä aiemmin joukko jättimäisten matkalaukkujen kanssa kadun varressa seisova ryhmä japanilaisturisteja oli kysynyt minulta heidän hotellinsa sijainti – ja minä olin mennyt neuvomaan.
Kansallisteatterin, niin kuin monien muidenkin historiallisten rakennusten pinta täällä, oli synkeän tumma. Tuohon olisi mielenkiintoista tietää selitys. Mukavalta se ei kuitenkaan näyttänyt.
Vanha kaupunki oli juuri sellainen kuin sen pitää, kauniita taloja, kapeita kujia. Ihmisiä oli jo paljon liikkeellä. Oluttarjouksia hyvien tsekkimerkkien sii siivittämämä oli todella runsaasti. Lopulta en enää kestänyt vaan jäimme Vanhan kaupungin aukea vierelle pikkuruisen Malé nàmesti -aukion keskelle pitkälle tauolle with Wi-Fi connection.
Jo Novimeštská radnicesta huomasimme että suuntaamme pian joen toiselle puolen, jossa oli hienon näköinen Pražsky hrad eli Prahan linna. Tarkoitus oli mennä sinne ratikalla 22, joka on se legendaarisin turistien suosima ratikkalinja täällä. Prahan vanhat ratikat antavat ratikkalovereille paljon silmäniloa. Pyrimme myös kyytiin, mutta tupakkakauppaa etsiessämme, josta tikettejä, ajauduimme jo joen yli ja Hradcanyn vanhan kaupungin ja portaikkojen suulle joten ratikkaan nousu ei enää kannattanut. Sen sijaan oli nälkä ja naksahdimme ensimmäiseen menutarjoukseen, joka oli 13€. Sama menu olisi lähtenyt miltei puolta halvemmalla ja pittoreskimmassa ympäristössä jos olisi jaksanut kävellä vielä hieman pidemmälle. Tuli kuitenkin syötyä jonkinlainen tsekkimenu: gulassikeittoa, porsaan lihaa ja omenatorttu kermavaaahdolla.
Saimme kai ruuasta liikaa voimaa ja pistelimme portaikkoja ja mukulakivikatuja linnasta ohi, täällä piilottelee isoja asioia useinkin kulman tai kukkulan takana, huomaan, ja päädyimme Petrinské sadyyn eli Petrin puistoon, jossa olikin hyvin relaxing atmosphere. Aulin puistonukkumistoiminto aktivoitui jälleen ja köllöttelimme oikean linnanmuurin kupeella mustarastaita, kyyhkyjä ja useita minulle tuntemattomia lintulajeja kuunnellen.
Taas suunnistus osoittautui perin pulmalliseksi mutta tällä kertaa se ei haitannut. Sattuma ohjasi meidät ehkä parhaalle terassille missä oon ikuna ollut. Sieltä oli upea näkymä yli Prahan, vieressä oikealla Petrin puisto lintuineen, vasemmalla vanhaa kaupunkia ja takana Stahovsky klášterinin luostarin rauhoitavat kello kuuden lyönnit, jotka julistivat pyhän alkaneeksi ja kelpasivat hyvin korvaamaan kotoisan ehtookellojen kuuntelun radioykköseltä. Autoille tai niiden äänille ei ollut tässä näkymässä sijaa.
Mutta se Pražsky hrad. Jollain tapaa olimme nyt kartalla ja risteys risteykseltä sijaintimme varmistaen saavuimme linnan alueelle. Sitä oli vaikea hahmottaa. Kyseessä oli omituinen kompleksi jossa oli suuria hallintorakennuksia jotka olivat wrapanneet sisäänsä valtavan kappelin. Nämä eri aikakauden rakennukset eivät mitenkään sopineet toisiinsa mutta yhdessä ne olivat, muuodostivat suuria kivisiä sisäpihoja vain jalankulkijoiden olla.
Nyt alkoi jo edessä oleva hotellin vaihto poltella. Päätimme ylittää joen Karluv mostia pitkin, joka oli koristeellinen silta, jolla näimme päivällä kulkevan runsaasti ihmisiä, ja suunnata siitä suoraan hotellille. No suorat etenimiset sikseen, linnalta laskeuduttiin upeata leveätä portaikkoa ilta-auringon paisteessa. Portaikon varrella oli nainen joka lauloi ilman säestystä lauluja, joista tuli etäisesti mieleen fado. Pysähdyimme kuumuutta jo ennestään kuumaan alkuiltaan edelleen kuumuutta hohtavan trdelnik-tikkupullia paistavien tyttöjen kojulle. Söimme portailla kuumaa pullaa suklaatahnalla ja sitruunoista tehtyä mehua.
Karluv mostia eli Charles bridgeä lähestyessämme tulimme Mala stranaan, olisiko pieni kaupunki, ja ihmispaljouteen. Täällä Praha näytti iloisen luonteensa. Oli helteisen kesäpäivän alkuilta, lauantaina. Paikalla oli valtavasti väkeä, turisteja, polttariporukoita, taulunmyyjiä, muotokuvan piirtäjiä – ja kerjäläisiä. Tyypillinen kerjäläinen täällä oli kolmekymmppinen pitkä sälli, joka oli äärimmäisessä polviasennossa eli polvillaan kovalla kiveyksellä niin että kyynärpäät tukivat edessä myös kiveykseen. Pää oli syvässä kumarassa niin että silmiä ei näkynyt ja toinen käsi kohotti tässä äärimmäisen hankalassa asennossa lakkia ylöspäin, joihin toivottiin armon palojen tipahtelevan. Lakit ammottivat kyllä tyhjyyttään enkä kenenkään nähnyt niihin mitään laittavan. Elannon hankkiminen tuolla tavalla käy kyllä työstä. Tavallaan tuossa oli inflaatio käynyt. Asentoja oli nöyristetty ja nöyristetty kunnes kaikki olivat pakotettuja tuohon äärimmäiseen. Lisäksi oli jalaton kerjäläinen, itkeskelevä kerjäläismummo ja koirien kanssa kerjäävät.
Mutta nuo kerjäläiset olivat vain pieni osa tätä valtavaa ihmispaljoutta, josta jäi päällimmäiseksi tunteeksi kuitenkin kesäillasta ja elämästä nauttiminen, hulvatonkin sellainen. Vai mitä voisi ajatella kartassamme olevasta kutsusta Prague pub crawl international parteihin, joihin oli kaksi sisäänottoa, kahdeksalta ja yhdeksältä. Party alkoi tunnin kestävällä sessiolla, jossa unlimited beer, absinthe, wine & vodka shooters. Sieltä lähdetään kolmen pubin kierrokselle, jossa jokaisessa ilmainen tervetuliaisdrinksu. Jaloillaan pysyvät päätyvät Karlovy Lázneen, joka on keskieuroopan suurin music club, jossa on viisi kerrosta ja joka kerroksessa omat musat. Sisäänkäynti oli juuri tämän Karluv mostin sillankorvasta. Tuon biletyksen läpipäässeet palkittiin T-paidalla, joka lienee enempi kuin tarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti